Olen asunut nykyisellä kotipaikkakunnallani yli kolme vuotta, mutta siitä huolimatta en tunne täältä juuri ketään ja olen hieman yksinäinen. Töissä ollessa yksinäisyyteen auttoi mukavat työkaverit, mutta nyt en ole enää edes töissä, niin yksinäisyys alkaa painaa taas päälle. Olen miettinyt perhekerhoja ja -kahviloita yksinäisyyden poistokeinoina, mutta olen miettinyt, että onko tyttö kuitenkin vielä liian pieni niihin, koska ikää on vasta vähän reilu kuukausi. Tänään päätin kuitenkin rohkaista mieleni ja lähdettiin kävellen perhekahvilaan parin kilometrin päähän.

Oltiin perhekahvilassa noin 1,5h ja tällä ajalla juttelin peräti muutaman sanan joidenkin kanssa. En tosin ensimmäiseltä kerralta mitään ihmeitä odottanutkaan, mutta olisihan tuota ollut kiva päästä kunnolla juttusille jonkun kanssa. Ehkäpä sitten jo ensi kerralla. 

Lähin perhekerho olisi aivan naapurissa, mutta ehkä sinne ohjelmoidumpaan toimintaan tyttö on kuitenkin vielä liian pieni. Voisin kyllä ehkä harkita vauvaryhmiä, jotka on tarkoitettu alle 1-vuotiaille ja heidän vanhemmilleen. Ne tosin järjestetään jo hieman kauempana, mutta sinne me ei varmaan oltaisi aivan "vääränlaisia". Täytyy katsoa. Kolmikuukautisesta eteenpäin olisi kyllä sitten jo naapuripaikkakunnalla saatavilla vauvauintia ja omallakin paikkakunnalla vauvajumppaa ja -muskaria. 

Vaikka vaihtoehtoja on jonkinlaisia, niin varmaahan ei voi olla, että tutustuisin kehenkään sen paremmin, jolloin seuraa olisi saatavilla edelleen vain ja ainoastaan tuollaisissa toiminnoissa eikä esimerkiksi kyläilymielessä. Minulla on läheisiä ystäviä ja myös sellaisia, joilla on pieniä lapsia tai ihan vauvoja,  mutta kaikki asuvat ihan muualla kuin minä. Toivoisin, että edes joku heistä olisi täällä.