Viikkoni on ollut raskas. Tällä viittaan hyvin vahvasti edelliseen blogikirjoitukseeni, jossa kirjoitin tytön syömisongelmista ja siitä, että tunnen itseni niin epäonnistuneeksi. Joudun usein antamaan nykyisin tytölle maidon pullosta - tämä vielä siis joten kuten on siedettävissä, mutta joudun välillä antamaan myös korviketta, koska yksinkertaisesti en ehdi aina saamaan valmiiksi talteen pumpattua maitoa. Yöt onneksi pääasiallisesti menee taas hyvin syömisten suhteen (olen joutunut antamaan pullosta tasan kaksi kertaa yöllä ja niistä on yli viikko aikaa ja nyt tyttö ei itke yöllä tissillä, vaan syö rauhallisesti ja sen isommin havahtumatta) eikä enää herätä neljää kertaa yössä syömään. Tyttö on nyt tosin myös nukkunut ison osan öistä pitkälti mun vieressä, kun en jaksa ensimmäisen syötön jälkeen enää nostaa tyttöä takaisin sänkyyn. Näin ollaan ehkä molemmat nukuttua nyt paremmin. Nukahtaa kyllä edelleen itsekseen omaan sänkyynsä :) Mutta palatakseni viikon raskauteen, on mulle tosiaan henkisesti hyvin raskasta se, että tytölle ei rinta kelpaa kunnolla... Toivottavasti tämä on kuitenkin vain vaihe...