Tänään kävin harvinaisesti yksin kaupungilla. Siis oikeasti yksin - tyttö ja mies viettivät sillä aikaa isä-tytär -laatuaikaa kotona. Oli ihan virkistävää shoppailla ja kahvitella välillä itsekseen. Vaatteitakin pystyi sovittamaan eikä kahvilassa tarvinnut miettiä kuinka kauan tyttö vielä jaksaa. Olin reissullani lopulta alle kaksi tuntia ja mies ihmetteli, kun tulin niin nopeasti takaisin. En vaan enää keksinyt mitään muuta ja tuli typerästi huono omatunto yksin kaupungilla olosta. Ja sain jo tuossa ajassa ostettua kasan vaatteita (huom! Ainoastaan itselleni enkä yhtään vaatekappaletta tytölle - ehkä eka kerta sen jälkeen, kun tyttö syntyi...) ja syötyä ihanan juustokakkupalasen kahvin kera.

image-normal.jpg