Olen viime aikoina taas katsonut noita äitiohjelmia (mm. Apua, meille tulee vauva ja Toisenlaiset äidit) ja väkisinkin katkeruus nostaa päätään. Miksi minä en saanut kokea hyvää synnytystä? Miksi ohjelmissa annetaan käsitys, että synnyttäminen on helppoa tai vähintään, että mahdollisista ongelmista huolimatta, kaikki unohtuu, kun sen pienen vauvan saa syliinsä? Sama toistuu useissa synnytyskertomuksissa, joita olen lukenut mm. lehdistä ja blogeista. Onko synnytys normaalisti kokemus, josta jää synnyttäjälle positiiviset mielikuvat tavalla tai toisella? Oliko vain minun synnytykseni kamala? 

En koskaan aikonut blogissani kirjoittaa synnytyksestäni, mutta olen tosiaan noiden ohjelmien vuoksi tullut taas synnytystä ajatelleeksi. Tein nyt lopulta blogiini erillisen sivun synnytyskertomukselle (varmaan kuitenkin itsellekin hieman terapeuttisempaa, että kertomus pysyy jossain tallessa. Kertomus löytyy täältä: http://elamaakotosalla.vuodatus.net/sivut/synnytyskertomus, jos joku haluaa sen lukea), koska en kuitenkaan halua synnytystäni ruotia varsinaisissa blogiteksteissäni sen tarkemmin.. Mutta olisin niin mielelläni kokenut hyvän - tai edes normaalin - synnytyksen, jotta olisin voinut sanoa mielelläni synnyttäväni uudelleenkin. Jos meille joskus lapsia vielä tulee, en uskalla missään nimessä enää alakautta synnyttää, vaan suunniteltu sektio on synnytystapani - neuvolan terveydenhoitajakin jo sanoi, että tulen varmasti saamaan tulevaisuudessa sektion, jos lapsia vielä teemme. Voisihan se olla, että mahdollinen toinen synnytys voisi olla myös niin sanotusti korjaava kokemus, mutta sitä riskiä en uskalla koskaan ottaa, että synnytys menisi samankaltaiseksi kuin tämä tytön synnytys.

Synnytyksestä on siis jo yli 5kk aikaa, mutta sen traumaattisuus ei mielestä vähene. Onneksi lopputulos oli maailman suloisin tytär, jota rakastan yli kaiken <3