Ensinnäkin mies nukkui koko yön kanssamme - ja siis kirjaimellisesti kanssaMME, koska tyttö nukkui meidän keskessä puolilta öin aina aamuun asti. Otin tytön viereen jo tuolloin, kun en jaksanut sitä unikitinää, joka tulee mahalleen kääntymisestä ja siitä, kun mahallaan ei olekaan kiva nukkua (ainakaan vielä) ja joudun vähän väliä  käymään tytön luona kääntämässä takaisin kyljelleen/selälleen. Meidän vieressä tyttö nukkui suht rauhallisesti - tai siis ainakin riittävän rauhallisesti siihen, että mieskin sai nukuttua kanssamme. Minähän tietenkin valvoin taas vähän väliä, kun estin unikitinät siinä vieressämme... Seuraavan kerran jälleen ensi viikonloppuna nukutaan kaikki yhdessä - nyt viikolla ei viitsi, kun tyttö ei ole tottunut herätyskelloon ja jos miehen herätyskello soisi tytön sängyn vieressä, niin meidänkin aamu alkaisi jo kello kuusi...

Sitten itse otsikon asiaan, johon viittasin lyhyesti jo eilisessä postauksessa eli muuttuviin nukkumajärjestelyihin. Tällä hetkellä minä ja tyttö nukutaan ainoassa alakerran makuuhuoneessa, josta meidän on tarkoitus siirtyä syksyn tullen toiseen yläkerran makuuhuoneeseen, jossa mies majailee tällä hetkellä. Odotellaan muuttoa yläkertaan vielä hetkinen, kun yläkerran wc on vielä hiukan vaiheessa, mutta kunhan se saadaan kuntoon, niin sen jälkeen muutto alkakoon! Tuo yläkerran huone on siitä hyvä, että siinä on erikseen alkovi (kuvassa toimii edelleen jonkinlaisena romuvarastona), johon tytölle tulee ikään kuin oma huone. Pienelle tytölle oma pienen pieni huone vanhempien huoneessa - mikä sen sopivampaa. Odotan tätä muutosta siksikin kovasti, että ehkä minäkään en jokaiseen pyörimiseen enää heräisi, kun tytön sänky ei ole aivan omassa sängyssä kiinni... Ja nyt jos tyttö jatkaa yösyömättömyyttä, muutto on entistä helpompaa, kun ei sitten tarvitse pomppia vähän matkan päähän aina hakemaan tyttöä syömään.