Tänään käynnistyi viimeinen vauvakuukausi ennen taaperoaikaa eli tyttö täyttää tänään 11 kk! Paljon on kaikkea hienoa tähän 11 kuukauteen mahtunut. Nyt 11 kuukauden iässä:

- Tyttö on innostunut taaperokärryn kanssa kävelystä ja on siinä koko ajan rohkeampi - eilen käveli jo yhdellä kädellä työntäen.

- Pari kertaa tyttö on ihan vahingossa ottanut pari askelta myös ilman tukea. Silti ei vielä oikeastaan voi sanoa, että hän olisi jo ottanut ensi askeleensa.

- Sanoja tulee jo useampia - osa oma-aloitteisesti ja osa perässä toistaen. Sanoja on mm. moi, äiti, isi, haittaa, en, ei, anna ja joo.

- Tyttö on alkanut huomioida selvästi enemmän myös muita ihmisiä ja myös pehmolelujaan. Tyttö syöttää ja juottaa innoissaan lelujaan ja meitä vanhempia.

- Tyttö ei enää juo lainkaan korviketta vaan aivan oikeaa maitoa. Juominen sujuu edelleen parhaiten pullosta, mutta myös nokkamukista ja jopa oikeasta mukista juonti onnistuu.

 

Kuulumisista muuten nyt ennen kaikkea päivähoitokuulumisia. Nyt olemme nimittäin saaneet selville tytön tulevan päivähoitopaikan. Alunperinhän haimme hoitopaikkaa lähipäiväkotimme pienten ryhmästä, mutta tammikuussa selvisi, että kyseiseen paikkaan tyttö ei tule hoitopaikkaa saamaan, koska paikat ovat täynnä. Samalla kertaa selvisi myös, että hoitopaikkaa ylipäätään on hyvin hankala saada, kun tähän aikaan vuodesta ei paikkoja juurikaan vapaudu. Tuolloin jäimme siis odottamaan epätoivoisesti tietoa siitä, mistä hoitopaikka nyt lopulta järjestyykään... Nyt viime viikolla saimme tietää, että tyttö pääsee kunnalliseen perhepäivähoitoon ja kävimme myös nopeasti tutustumassa hoitopaikkaan ja -tätiin. Kivan oloinen hoitotäti onneksi tuntui olevan. Nyt saattaa vaan vielä olla edessä se, että tyttö ei pääse hoitotaipalettaan kuitenkaan aloittamaan suoraan omassa hoitopaikassa, koska hoitotäti on tänään menossa pieneen leikkaukseen ja saattaa olla vielä sairauslomalla tytön hoidon alkaessa. Onneksi alkuun tyttö olisikin hoidossa ainoastaan osa-aikaisesti, niin voipahan sitten käydä tutustumassa varahoitopaikkaan ja kokeilla hieman isästä ja äidistä erossa olemista.

En ole liiemmin tänne kirjoitellut, mutta blogi on kyllä tarkoitus pitää hengissä edelleen. Nyt vaan ei tunnu aika riittävän oikein mihinkään ja tyttö on nukkunut taas huonommin. Ensin vaivasi hampaat ja nyt taas milloin mikäkin. Viime yönä nukuttiin kaikki kolme tosi huonosti, kun tyttö itkeskeli vähän väliä. Illalla näki ihan selvästi painajaista ja heräsi äitiä itkien... Yöllä häiritsi myös koko ajan jokin, mutta ei uni tuntunut maittavan... Eli uusi työviikko alkaa erittäin vähillä yöunilla ja univajetta oli jo valmiiksi pohjalla...

Tänään tyttö on jo 10 kk vanha eli on jo vauvaksi hyvin iso. Huomasin tuossa, että 9 kk postaus jäikin kokonaan tekemättä, joten tässäpä päivitystä sitten 8 kk päivitykseen.

10 kk vanha tyttäremme:

- Kävelee hienosti tukea vasten ja käsistä pitäen - välillä innostuu myös työntämään taaperokärryä, vaikka tykkääkin enemmän itse istua sen kyydissä.

- Nukkuu kahdet päiväunet eikä kolmansille saa, vaikka joskus (hyvin harvoin) tuntuisi olevaan tarpeenkin.

- Hampaita on kahdeksan - sekä ylhäällä että alhaalla on neljä.

- Seisoo aika ajoin ilman tukea.

- Portaiden kiipeäminen on yksi kivoimmista aktiviteeteista.

- Viettää arkipäivät isin kanssa kotona ja ovat pärjänneet hyvin.

- Vilkuttaa aamuisin heipat (välillä myös sanoo hei, hei), kun äiti lähtee töihin. VIlkuttaa myös iltaisin isille, kun isi on toivottanut hyvät yöt ja jää äidin kanssa nukuttamispuuhiin.

- On aloittanut uudelleen aamuyön syönnit. Lähes poikkeuksetta klo 4-5 on annettava tytölle maitoa, koska muuten ei uni tule. On tuolloin selkeästi nälkäinen, koska maito myös menee reipasta vauhtia. Nukkuu maidon jälkeen yleensä noin klo 6.30-7.00 asti.

- On nukkunut reilun viikon ajan aika rauhaisasti, yöt menevät yhdellä tai kahdella herätyksellä. Toivottavasti jatkuu näin!

- On hyvin omapäinen tyttö ja näyttää helposti suuttumuksensa.

Tässä nyt on tullut jonkin sortin blogihiljaisuutta vietettyä, kun on tuntunut siltä, ettei yksinkertaisesti ole ollut aikaa kirjoittaa. Toisaalta on myös tuntunut siltä, etten ole saanut mitään ajatusta jäsenneltyä tekstin muotoon asti. Mutta koetetaan taas saada jotain tekstiä aikaiseksi...

Viikko sitten aloitin työt. Olin odottanut tuota päivää jännityksellä. Miten minä pärjään erossa tytöstä kokonaisen työpäivän ajan? Miten tyttö ja isä pärjäävät kotona? Miten jaksan töissä, kun yöt ovat mitä ovat... Ensimmäisenä aamuna tyttö ei ehtinyt edes herätä ennen kuin lähdin bussille kello seitsemän (on muuten varsin harvinaista, että ei ollut tähän mennessä vielä herännyt). Minulle tuli kotoa lähdettyä itku, kun en ehtinyt tyttöä nähdä enkä näin ollen myöskään päivän ajaksi hyvästellä. Työpäivä meni osaltani varsin hyvin, vaikka välillä ikävä meinasikin vaivata suuresti ja itkukin meinasi herkimmillä hetkillä tulla. Lähdin kuitenkin kotiin normaalia hieman aikaisemmin (kiitos liukuvan työajan), kun en malttanut ihan kokonaista päivää ensimmäisenä päivänä olla. Kotiin tullessa vastassa oli hiukan itkuinen tyttö, joka kuitenkin hymyili iloisesti minut nähdessään. Tyttö oli toisten päiväunien jälkeen ollut hieman itkuisempi ja mitä ilmeisemmin oli alkanut tuolloin ikävöimään, koska itkut loppuivat siihen, kun tulin kotiin. Muutoin kotonakin oli sujunut onneksi hyvin. Illan tyttö oli hyvin vahvasti kiinni minussa ja nukahtaakin halusi syliin, vaikka yleensä nukahtaa omaan sänkyynsä.

Viikon mittaan päivät sujuivat hyvin saman kaavan mukaisesti kuin ensimmäinenkin päivä eli ikävä iskee toisten päiväunien jälkeen, mutta tuolloin ei olekaan pitkä aika enää siihen, että olen jo kotona. Iltaisin tyttö ei ole ehkä enää ihan niin tiiviisti kiinni minussa kuin parina ensimmäisenä päivänä, mutta yöunille nukahtamiset on viime viikosta alkaen vaikeutuneet. Liekö sitten syynä tämä uusi tilanne? Kuitenkin vaikuttaa siltä, että minun töihinpaluuni meni kaikkien meidän osalta (sekä minun, tytön että miehen) varsin hyvin, joten eiköhän tästäkin selvitä ja tilanteeseen totuta. Onneksi tyttö saa olla maaliskuuhun asti vielä isin kanssa kotona ennen kuin aloittaa päivähoidon. Sitten onkin taas uuden opettelemista...

Töihin lähtö aamuisin on muuten nyt ihan kivaa, kun tyttö oppi viime viikolla yhtäkkiä vilkuttamaan, niin toinen niin suloisesti aina aamuisin vilkuttaa äidille <3

Niin moni asia stressaa tällä hetkellä... Päällimäisenä on mielessä tuo tytön ihottuma, joka ei näytä paranevan. Ensi viikolla on lääkäri, joten jospa jotain lisäinfoa tai parempia rasvoja saataisiin...

Stressaan myös tulevasta töihinmenosta (2,5 viikkoa enää jäljellä) ja siitä, että tyttö jää isin kanssa kotiin (mikä on tietty hyvä, ettei tarvitse vielä mennä hoitoon) ja miten me kaikki tullaan tähän muutokseen suhtautumaan. 

Stressaan myös tytön päivänunia. Tyttöhän nukkuu edelleen usein jopa kolmet unet, vaikka pyrkimyksenä olisikin ainoastaan kahdet. Ja unet on oikeastaan aina ulkona. Stressaan tätä siksi, että hoidossa (joo, maaliskuuhun on vielä aikaa) nukutaan pääasiassa yhdet unet ja nekin sisällä. Kunpa saisi tytön päiväunet lähemmäksi päiväkodin rytmiä ennen kuin hoito alkaa...