On ihanaa olla äiti ja voin vaan kuvitella miten ihanaa on sitten joskus, kun tyttö osaa vihdoin puhua ja sanoo ensimmäisen kerran "äiti". Äitiys on kuitenkin mielestäni myös hyvin raastavaa, kun koskaan ei tunne olevansa tarpeeksi hyvä äiti.  Parhaani yritän koko ajan ja rakastan tytärtäni koko sydämestäni, mutta silti tunne siitä, etten ole riittävän hyvä, vaivaa usein... Ja se konkretitoituu erittäin vahvasti esimerkiksi rintaraivareiden tai vatsavaivojen aikaan - minähän ne tavalla tai toisella tytölle aiheutan...