Viikonloppu oli kaikin puolin onnistunut ja mukava, vaikka mitään suurta ja ihmeellistä ei tapahtunutkaan. Lauantaiaamuna kirjoitin tänne siitä katkeruudesta, että minäkin haluaisin joskus jäädä aamulla sänkyyn löhöilemään ja sunnuntaina tämä sitten mahdollistui, kun mies nousi vartin yli kuusi tytön kanssa ja minä torkahdin, kunnes seitsemän aikoihin heräsin alakerrasta kuulevaan huutoon ja säikähdin. Äidinvaisto sanoi, että nyt pitää mennä katsomaan, kun säikähdin, mutta "hätänä" oli ainoastaan se, että tyttö oli halunnut syliin. Hupsu minä, kun säikähdin, vaikka tiesinhän minä, että mitään isoa hätää ei varmasti ole. Lupasin miehelle, että seuraavalla kerralla en tule niin helposti katsomaan, mitä tapahtuu...

Eilen oli vuorossa myös äidin oma hetki ja tulin siihen tulokseen, että käyn elokuvissa. Siellä pyöri tällä hetkellä Aikuisten poika ja ajattelin, että senpä voisi käydä katsomassa ja näytöskin on neljältä eli hyvään aikaan. Leffateatteriin mennessäni ihmettelin vähän, että siinä pyöri sen näköistä porukkaa, että ovat tuskin menossa katsomaan kyseistä elokuvaa ja huomasin, että olin katsonut näytösajat väärin ja siellä oli Turtlesit 3D. Harmi. Mikään paikka ei kotikaupungissamme ole sunnuntaina enää auki kello neljä, joten menin sitten katsomaan Turtlesit. Ihan viihdyttävä, mutta en yhtään tykkää 3D-elokuvista.

Viikonloppuna haettiin myös uudet rattaat, joista otin kankaat vanhojen rattaidemme runkoon (molemmissa täsmälleen sama Emmaljungan 2000-luvun alun runko) ja laitoin myyntiin vanhat yhdistelmävaunumme tuolla viikonloppuna hommatulla rungolla - jo kaksi kyselyä tullut, joten ehkä ylimääräiset vaunut lähtevät uuteen kotiin jo tällä viikolla. Uudet rattaat näyttävät mielestäni varsin kivoilta :)

Hain viikonloppuna myös sen syöttötuolin ja tyttö on siinä pieniä hetkiä istunut jo tuettuna - ja mikäs sen mukavampaa kuin läpsytellä pöytää tuolissa istuessaan - kuten tekstin alussa olevasta kuvasta näkyy.

Nyt taitaa ikävä kyllä olla näin viikon ja syksyn aluksi flunssa tulossa :( Muutoin syyskuu alkoi kivasti (tai ihanasti), kun tyttö nukkui ensimmäisen kerran viikkoon (jo viikon nukkunut koko yöt omassa sängyssä!!!) aamulla viimeisen tunnin vieressäni ja itse asiassa aivan kiinni minussa, kainalossani. Pienelle tuli harvinaisesti nälkä jo ennen varsinaista heräämistä, niin siihen viereeni jätin syömisen jälkeen ja molemmat vielä nukahdettiin siihen sylikkäin :)