Ajattelinpa kirjoitella asiasta, joka on mielessä joka päivä eli nukkumisesta. Ei varmaan yllätä ketään, että vauvaperheessä nukkuminen on tavalla tai toisella tapetilla koko ajan. Yleensä tietenkin siten, että unta on liian vähän. 

Meillä tyttö on ollut alusta aika hyvä nukkumaan, mutta ongelmana on se, että yölläkin tyttö syö ensimmäistä unipätkää lukuunottamatta noin kahden tunnin välein. Vaikka sanotaan, että alle kolmikuisella ei ole olemassa vielä rytmiä, niin meillä on jo hyvän aikaa menty suhteellisen samalla rytmillä - nukahtaa yleensä klo 20.15-21.00, ensimmäinen syöntikerta klo 24-1 ja seuraava siitä kahden tunnin päästä ja jälleen seuraava kahden tunnin päästä. Viimeisen syöntikerran jälkeen yleensä valvotaan noin 0,5-1h, jonka jälkeen nukutaan siten, että useimmiten herätään aika täsmälleen klo 7.20. Suhteellisen säännöllistä siis, mutta suhteellisen lyhyet unipätkät minulle - onneksi tosin nykyisin osaan nukahtaa suhteellisen nopeasti syöttämisen jälkeen, niin ehtii edes vähän nukkua ennen seuraavaa syöttöä. Kaksi yötä meni tällä viikolla niin, että ensimmäisen kerran tyttö söi noin klo 0.30 ja seuraavan kerran vasta klo 4! Olin jo ihan onnessani, että nytkö ne syöntivälit pitenevät vihdoin yölläkin, mutta liian aikaisin innostuin, kun viime yö oli taas ihan erilainen ja syöntikertoja oli jopa neljä... Tottakai vaihtelevia öitä välillä on, mutta toivottavasti syöttövälit kohta oikeasti pitenisivät, kun maitoa tyttö kuitenkin reippaasti saa, jos vaan jaksaa yöllä riittävästi syödä.

Jos nukkumisesta on omat ongelmansa, on nukahtaminen sen sijaan noin pieneksi varsin toimivaa. Syönnin jälkeen tyttö laitetaan omaan sänkyynsä ja hänelle annetaan tutti suuhun ja silitellään hiukan poskesta, jonka jälkeen jätetään omaan sänkyyn ja itse nukuttaja (minä tai mies) siirtyy olohuoneeseen, jossa odottaa itkuhälytin. Tyttö nukahtaa aikanaan itsekseen omaan sänkyyn - joskus siellä käydään useammin ennen nukahtamista ja joskus ei kertaakaan. Yleensä pari kertaa pitää käydä pukluja pyyhkimässä ja tutti antamassa sen jälkeen suuhun, jonka jälkeen tyttö nukahtaa.

Minä nukun kahdestaan tytön kanssa ja mies nukkuu yläkerrassa. Mies on muutenkin huonouninen, joten siksi tämä ratkaisu. Joskus olen aavistuksen verran katkera siitä, että mies saa nukkua ilman häiriöitä, mutta mitä hyötyä miehen olisi herätä tytön takia, kun ei hän voi edes syöttää tyttöä. Ja itse asiassa mies ei varmaan heräisi, vaan valvoisi läpi yön kuunnellen tytön uniääniä ja olisi jatkuvasti sekä töissä että kotona rättiväsynyt. Katkeruutta enemmän haluaisin kyllä, että mies olisi vieressäni, koska tykkään nukkua hänen kanssaan. Toki puolensa on myös siinä, että nukun tytön vieressä viimeisen syötön jälkeisen ajan. On toisaalta ihana herätä myös pikkuihmisen vierestä. 

Nukkuminen ei siis ole kaikista huonointa ottaen huomioon millaista se voisi olla, mutta kyllä odotan kovasti sitä, että saan nukkua yli neljä tuntia yhteenmenoon ja sitä, että mies on taas vieressäni...